Gustav Bang

(1871–1915)


Gustav Bang

Kapitalistisella taholla, jossa luonnollisesti koetetaan ehkäistä köyhälistöä saamasta tietoisuutta luokkavastakohdista, siksi että se tietoisuus johtaa luokkataisteluun, vastarintaan pääoman nylkemistä vastaan, on esitetty oppi, että molempain luokkain harrastusten välillä itse asiassa vallitsee sopusointu. Ne edellyttävät toistensa olemassaolon, eivätkä voisi olla olemassa ilman toistansa. Sillä yhtä avuton kuin kapitalisti on ilman työntekijän työvoimaa, yhtä avuton olisi työntekijä ilman kapitalistin pääomaa. Mitä valtavammin pääoma leviää ja vakaannuttaa valtaansa, sitä enemmän tulisi tilaisuutta työn saantiin, sitä vähemmäksi kävisi työttömyys ja sitä korkeammiksi työpalkat. Jos työntekijät vain suovat kapitalistein vapaasti toteuttaa harrastuksensa, muodostuu kaikki heidänkin osaltaan parhain päin. — Koko tämä sointuoppi on väärä. Totta on, ettei kapitalisti voi tulla toimeen ilman työntekijää, syystä että työvoima on sidottu tämän ruumiiseen. Mutta työntekijä voi oivallisesti tulla toimeen ilman kapitalistia; mitä hän tarvitsee, on ne tuotantovälineet, jotka ovat välttämättömät työn teossa, mutta hän ei tarvitse yksityisiä, jotka niitä vallitsevat ja käyttävät niitä hänen nylkemisekseen. Jos työntekijät katoisivat maan pinnalta, olisi kapitalisteilla valittavana, että joko tahtovat kuolla nälkään tai alentua työntekijäksi; jos kapitalistit katoisivat, ja tuotantovälineet joutuisivat yksityisiltä omistajilta yhteiskunnalle, voisivat työntekijät viettää paljon onnellisempia päiviä kuin nykyään.
— Gustav Bang: Sosialistinen tulevaisuusvaltio (1903)


Teoksia:

Sosialistinen tulevaisuusvaltio (1903) (Kirja)